Vanhimmalle tyttärelle piti tehdä taas tavalliset sukat.  Ja jälleen kerran minulle osui lankakerä, jossa oli solmu ja epäjatkuvuuskohta, eikä lanka ollut tällä kertaa edes Noroa vaan Austermann Stepiä.  Solmu tuli tällä kertaa jo ensimmäisen sukan varressa.  Jos olisin tehnyt sukkia itselleni, olisin varmastikin tarkistanut loppukerän lisäsolmujen varalta, purkanut sukan alun ja aloittanut uudestaan solmukohdasta, jotta olisin saanut samanlaiset sukat.  Mutta sukat olivat siis vanhimmalle tyttärelle, ja kun kerroin hänelle solmusta ja ongelmasta, ei ongelmaa hänen mielestään ollut.  "Ei haittaa.  Mä tykkään eripari sukista!" sanoi hän.  Joten minä siis vain jatkoin sukat loppuun ja tässä tulos.  Mutta jatkossa yritän muistaa olla ostamatta itseraidoittuvia lankoja.  Valitettavasti niitä löytyy varastosta vielä muutama kerä.