Olen tämän syksyn ajan yrittänyt kesyttää neulekoneen pitsikelkkaa neulekonekurssilla.  Pitsikelkan teoria alkaa olla hallussa; tiedän miten kelkka toimii ja osaan tehdä pitsikortteja itse.  Mutta käytännön tasolla ei vain suju.  En ole saanut mitään pitsistä aikaiseksi, sillä neuleestani putoilee pitsikelkalla aina silmukoita, ja pitsineuleesta niiden poimiminen on vihon viimeistä hommaa.  Nyt päätin vihdoin luovuttaa ja vaihtaa kelkkailulajia intarsiakelkkailuun, jotta saan jotain valmistakin aikaan kurssilla.  Intarsiakelkka oli minulle uusi väline, ja osoittautui ihan mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi.  Harkitsen nyt vakavasti sellaisen hankkimista itsellenikin, kuvassa näkyvä pipo on tehty kurssin kelkalla.  Pääkallokuvio löytyy täältä ja lankana tässä pipossa on Sandnes Lanett.