Eräänä viimeisistä työpäivistäni tuli yhden työkaverin kanssa ohi mennen puhetta leivän leipomisesta ja leipäjuuresta.  Ajatus jäi minulle pyörimään päähän.  Toisin kuin työkaverillani, ei minulla ole perintötaikinajuurta pakastimessa, vaan jouduin aloittamaan taikinajuuren teosta.  Luin netistä useita erilaisia taikinajuuriohjeita ja päädyin tekemään omanlaiseni cocktailin  piimästä, vedestä ja hiivaleipäjauhoista.  Kuusi päivää sekoittelin, lisäilin jauhoja ja vettä ja välillä vähentelin juuren tilavuutta, ja tulos näytti tältä:

Minulla on ollut nuha koko viikon, ja nenä aivan tukossa, joten en voinut haistella taikinajuurtani ja 4-vuotias pikkuapulaiseni sai toimia haistajana.  Kuudentena päivänä taikinajuuri hänen mukaansa haisi pahalle, joten päättelin juuren olevan leivontakelpoinen.  En ollut kuitenkaan aivan vakuuttunut taikinajuureni laadusta aloittaessani leivän leipomisen, joten tein kaksi leipää, joista toiseen lisäsin taikinajuuren lisäksi hieman kaupan hiivaa.  Mutta ei se loppujen lopuksi olisi ollut tarpeellista.  Leipä, jossa oli myös kaupan hiivaa kohosi hieman paremmin, mutta ero ei ollut suuren suuri, ja molemmat leivät maistuvat aivan mainioilta, mukavan happamilta.

Vasemmanpuoleiseen leipään käytin vain omaa taikinajuurtani, oikeanpuoleiseen on hieman hiivaa lisätty.  Taikinajuurta on nyt jääkaapissa tallessa odottamassa seuraavaa leivontakertaa .