Tämä on opettavainen tarina siitä, että kannattaa lukea neuleohjeet alusta asti.

Aloinpa siis eräänä päivänä neulomaan Annika B.-sukkia Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta.  En viitsinyt lukea sukkien esittelyä, lanka- tai puikkosuosituksia tai neuletiheyksiä, vaan siirryin suoraan ohjeeseen.  Katsoin, että varteen tulee 64 silmukkaa.  Sehän tarkoittaa tietenkin ohutta sukkalankaa.  Niinpä kaivelin esiin kerän Fortissima sockaa (400 m/100 g).  Kun olin neulonut parikymmentä kerrosta, totesin, että tulee aika kapea sukanvarsi, palmikkokuvio veti niin paljon neuletta kasaan.  Sitten olikin aika katsella, mitä sukista oli kirjoitettu ennen varsinaista ohjetta olevaan osioon.  Ja siellähän sanotaan ihan selvästi, että "Valitsemalla sukkalangan, jota on noin 400 m/100 g ja 0,5-1 mm pienemmät puikot saat kapeaan jalkaan paremmin sopivat sukat."  Minun jalkojani kun ei tosiaankaan voi kapeiksi sanoa, niin olisi pitänyt lukea ohje heti alusta asti ja tehdä sukat paksummasta langasta.  Hetken aikaa mietiskelin, että teenkö sukat jollekin lapsistani vai puranko tekeleeni.  Mutta sitten huomasin, että sukanalkuni olikin ihan hyvä lapasen varsi.  Kavensin vain yhden silmukan pois jokaisen palmikon kohdalla ja jatkoin sileää lapasiksi asti.  Siis loppu hyvin kaikki hyvin.  Tosin jäin vielä ilman Annika B.-sukkia.