Olen aina ihaillut tilkkutöitä ja niiden tekijöitä.  Kolmetoista vuotta sitten, kun odotin toista lastani, aloitin vauvanpeiton teon tilkuista.  Sain tilkut leikattua ja ne tilkut löytyvät edelleen kaapista, odottaen ompelijaa.  Minun ja ompelukoneen yhteistyö kun ei koskaan ole ollut saumatonta, päinvastoin saumoja tuntuu tulevan ihan vääriin kohtiin.  Mutta viime viikonloppuna tein suuren keksinnön: tilkkutöitähän voi ommella käsinkin, niinhän niitä tehtiin ennenkuin oli ompelukoneita.  Ja eikun tuumasta toimeen, varmuuden vuoksi aluksi nukkekotikoossa.  Koska en ole oikeastaan koskaan ommellut mitään, minun kangasvarastoni ovat lähestulkoon olemattomat, mutta onneksi sentään jotain löytyi, ja nukkekotiin valmistui peitto ja kolme tyynyä.  Eivät nämä täydellisiä ole, mutta saavat nyt kelvata.  Mutta nyt voin jo harkita 1:1 työnkin ompelemista, ehkä teen sen vauvanpeiton valmiiksi harjoitustyönä.  Tai sitten suuntaan kirjastoon etsimään tilkkutyökirjoja ja kangaskauppaan ostamaan uusia kankaita.