Hieman huolestuneena olen viime aikoina vilkuillut kasvaneita lankavarastojani, ja mietiskellyt, että pitäisikö tänä vuonna osallistua lankahamstereihin vai ei.  Sitä mietiskellessäni päätin kuitenkin yrittää edes vähän tuhota vanhimpia lankoja, ja niinpä nuorimmaiseni sai tämän Novita Ministä neulotun paidan.  Neuleen malli on "kunhan tässä nyt jotain neulon ja toivon, että sopii jollekulle"-linjaa eli ihan omasta päästä.  Hihan suista tuli hieman kapoiset ja kaula-aukosta melko tiukka, ja sininen on liian vaalea, joten kirjoneulekuvio ei oikein erotu.  Mutta sainhan kuitenkin kulutettua 200 g lankaa pois.  Tosin tätä lankaa jäi vielä vaikka kahteen samanlaiseen paitaan.

Pieneen Neulekauppaan saapui ensi kesän mallistoon kuuluva mekko.  Rouva Kauppiaan oli aivan pakko kokeilla sitä päälleen.  Saas nähdä, malttaako hän laittaa sen takaisin kaupan hyllylle.

Pakkohan tätä Novitan uutta ohutta sukkalankaa, Tico ticoa, oli testata, on se sen verran edullista ja värit ovat ihanan kirkkaita.  Lanka oli mukavaa neulottavaa, ja suuri plussa sille, että sukista tuli lähestulkoon samanväriset!  Nyt tytär pääsee testaamaan, miten lanka kestää kulutusta.  Sukkien malli on Simple ribbed socks, Nancy Bushin "Knitting Vintage Socks"-kirjasta.

Nämä sukat on neulottu Ixulta saadusta Ilun sukkalangasta.  Ohje "Pyroclastic" löytyy uusimmasta Knittystä.  Sukista ei kyllä minulle tule tulivuoret mitenkään mieleen, kuten sukkien nimestä voisi päätellä, mutta sukkien muoto on hyvin mielenkiintoinen ja sukka istuu jalkaan kuin valettu, ja tuntuu todella mukavalta.  Tässä kuva sukan pohjasta, siinä näkyy tuo sukan muotoilu hyvin:

Sitten on pakko laittaa pari lumikuvaa, vaikkeivät ne liity mitenkään käsitöihin, mutta kun tuo lumen määrä on niin uskomaton.  Tällaista ei ole ollut vuosiin:

Kyllähän Pähkinänkuoren poikienkin piti tällaiset pipot saada, kun isommatkin lapset saivat.  Näiden pipojen tekeminen on niin uskomattoman helppoa missä koossa ja mistä langasta tahansa, että ne syntyvät melkein kuin itsestään. 

Jos Draco aikoo Irvetaa ryöstämään, niin tästä piposta ei taida siellä paljon hyötyä olla, tässä ei ole valitettavasti mitään taikaa.

Eskarilaisen lempiväri on nykyisin musta, pääkallomerkki kuulemma pitäisi vielä pipoon ommella.  Eskarilaisella on jo rock-bändikin parin kaverinsa kanssa.  Niin nopeasti ne äidin vauvat kasvavat (huokaus).  Tämä pipo on samalla ohjeella kuin aiemmatkin, lankana tällä kertaa Sandnes Lanett kaksinkertaisena.

Lapset ihastuivat isin saamaan pankkirosvopipoon ja haluavat tietysti samanlaisia.  Ensimmäisenä valmistui tämä tyttöversio SNY:ltä saamastani Novitan Rose mohairista.  Testasin myös pitsikukkalaitetta.  En lukenut ohjetta huolella ja kukastani ei tullut ohjeen mukainen, joten jouduin hieman helmillä korjailemaan:

Mies joutuu töissä olemaan jonkin verran ulkona, ja hän alkoi näiden pakkasten edelleen jatkuessa kaipaamaan pipoa, joka lämmittäisi koko päätä.  Niinpä minä tein hänelle tämän Balaclavan.  Lankana on Pirtin 2-säikeinen angoravillalanka kaksinkertaisena.  Toivottavasti mies ei nyt saa päähänsä lähteä pankkeja ryöstelemään, kun sai siihen hommaan sopivan pipon ;)

Vanhin tyttäreni on mestari lapasten kadottamisessa.  Hän on siinä niin hyvä, että omien lapasten lisäksi hukkaa pikkusiskojenkin lapaset.  Niinpä nuorin tytär oli akuutissa lapasten tarpeessa.  Austermann Bambou Softista syntyivät nämä palmikkolapaset ilman ohjeita tai etukäteissuunnittelua.  Lanka on mukavan pehmeää ja tyttären mukaan lämmintäkin.

Näitä sukkia neuloessa päässäni jostain syystä usein soi lastenlaulu "Popsi, popsi porkkanaa".  Mistähän se voisi johtua?  Lankana näissä sukissa on tuttu ja turvallinen Sandnes Sisu värikartan kirkkaammissa väreissä.