Kyllä tuo työnteko tosiaan haittaa harrastusta.  Tämän vuoden ensimmäinen valmistui vasta nyt.  Anopin ystävätär oli saanut lahjaksi jo joskus vuosia (vuosikymmeniä?) sitten 1,5 kg lankaa.  Vyyhdissä lukee Kotivilla oy, Järvelä, Tammisaaren lanka, Ekenäs garn, puhdasta uutta villaa.  Lanka on tosi mukavan tuntuista, ilmeisestikin karstalankaa, hieman epätasaista.  Tästä langasta tulisi varmasti ihana pitsihuivi.  Mutta siis anopin ystävätär ei osaa neuloa tai virkata, ei myöskään anoppini.  Ja niinpä nämä ystävykset saivat loistoidean: minähän osaan neuloa, voisin neuloa heille tuosta langasta samanlaiset villatakit.  Alunperin tarkoitus oli neuloa nämä neulekoneella, mutta se on tällä hetkellä mahdotonta.  Aina, kun menen neulekoneelle, niin kuopus on siinä sormineen painelemassa nappeja, vääntämässä vipuja ja siirtelemässä neuloja.  Niinpä päätin neuloa villatakit käsin, niin ehkä valmistuvatkin joskus.  Nyt on anopin ystävättären villatakki nappeja vaille valmis, anopille pitää tehdä jonkin verran isompi.  Napit ostan sitten molempiin yhtäaikaa, kun tiedän paljonko niitä tarvitsen.  Mallineule löytyi ikivanhasta Novitasta (kevät-kesä 1989).  Mallineule on aika hauska; kauempaa katsottuna näyttää kuin siinä olisi palmikoita, mutta todellisuudessa se on pitsineuletta.  Silmukoiden määrät laskeskelin ihan itse, ja sen vuoksi tein ihan suoran hihan istutuksen, en jaksanut ruveta miettimään sopivia kavennuksia.  Toinen samanlainen pitäisi siis vielä tehdä.  Mutta ennen sitä on pakko tehdä sukat palkinnoksi saamastani Kirjopirkasta.  Se on saapumisestaan saakka kutsunut minua tuolta olohuoneen senkin päältä.