Pienen Neulekaupan perustaminen on vienyt kaikki Pähkinänkuoren rouvan rahat, joten hänellä ei ollut pikkujoulukauden lähestyessä varaa uuteen iltapukuun.  Mutta hän hankki hieman uusia asusteita vanhan iltapuvun piristykseksi.  Idea boleroon on Minnan blogista.  Lankana sekä bolerossa että laukussa on Coats Reflecta ja helmet ovat kokoa 15/o.

Ohje tähän rannerenkaaseen löytyy Bead&Button October 2009-lehdestä.  Tein täsmälleen ohjeen mukaan, ja korusta tuli melko lyhyt.  Se on juuri sopiva 10-vuotiaalleni.  Ei puhettakaan, että mahtuisi isommille tytöilleni saati sitten minulle.  Joten pitää yrittää muistaa tehdä seuraavan kerran pidempi, jos seuraava kerta tulee.

Eilinen helmityöyritys oli sen verran kehno, että piti yrittää uudestaan.  Tästä tulikin jo paljon parempi; niin paljon parempi, että tästä voi laittaa jo lähikuvankin.  Ja ohjehan tähän oli Bead&Button August 2009-lehdestä.

Putsasin tänä aamuna suihkulähdettämme ja sain melkein sydänkohtauksen, kun tällainen pomppasi sieltä melkein naamalle:

Onhan siellä nuijapäitä näkynyt, mutta eipä minulle tullut mieleenkään, että siellä olisi aikuisiakin.  Ainakin kaksi sammakkoa näyttäisi asustelevan suihkulähteessämme.   Mikäs niiden on siellä ollessa, hyttysentoukkiakin näkyy olevan siellä runsaasti.

Innostuin pitkästä aikaa pujottelemaan helmiä.  Huomasi kyllä, että edellisestä kerrasta on jo aikaa.  Tämä koru ei kestä tarkastelua kovin läheltä.  Mutta näin kaukaa katsottuna ihan kaunis on.  Ohje on Bead&Button August 2009-lehdestä.

Nyt on nukkekodin äiti tyytyväinen, kun sai jo kauan odottamansa helmisukat, ja tällä kertaa ihan sopivan kokoisetkin.  Lankana Venne Colcotton 34/2, helmet kokoa 15/o ja puikot 0.8 mm.

Tässä vielä hieman mittakaavaa:

Minun täytyy heti tunnustaa, että näistä oli tarkoitus tulla sukat nukkekodin väelle.  Tajusin kyllä jo melko varhaisessa vaiheessa, että sukista tulee aivan liian isot nukkekodin asukeille, mutta päätin kuitenkin tehdä sukat loppuun ja keksiä niille jotain käyttöä.  Joten korvakorut niistä sitten tuli.

En tiedä, kehtaanko näitä koskaan käyttää.  Ehkä jos kesällä on liian kuuma käyttää villasukkia, mutta tunnen oloni alastomaksi ilman villasukkia, voisin nämä korviin laittaa.

Tämä sukkamalli on itsekehittelemäni.  Nimesin sen aikoinaan omenankukkasukiksi, sillä tein ensimmäiset sukat tällä mallilla valkoisesta langasta ja valkoisista helmistä.  Olen myöhemmin tehnyt näitä sukkia muissakin väreissä, ainakin vaaleanpunaisena, vaaleansinisenä, beigenä, vihreänä.  Niitä kaikkia on edelleen voinut hyvällä omallatunnolla sanoa omenankukkasukiksi.  Mutta tällä kertaa tuli sellainen väriyhdistelmä, että minun mieleeni tulevat ennemminkin kärpässienet kuin omenankukat.  Nämä sukat ovat minulle itselleni, ja pidän kyllä kärpässienistäkin, joten ei haittaa.  Jännää, miten paljon värit vaikuttavat mielikuviin.  Mitä tästä opimme: ei pidä valita nimeä neuleelle värin perusteella vaan jotenkin muuten.  Lankana näissä sukissa Sandnes Sisu ja helmet ovat 8/o helmiäispintaisia valkoisia.

Nukkekotiperheeni äiti taitaa olla jonkinlainen laukkufriikki; hänellä on taatusti pitkälle toistakymmentä käsilaukkua jo ennestään, ja silti piti vaan saada uusia.  Lankana näissä molemmissa on DMC 80 ja helmet ovat kokoa 15/o.

Kuten oikeaa kotiani, myös nukkekotiani vaivaa säilytystilan puute.  Tämä helmilaatikko toi nukkekotiin hieman helpotusta.  Siihen voi laittaa vaikkapa ulkovaatteita, joten sijoituspaikka on eteinen:

Ohje koriin/laatikkoon on Julia S. Pretlin kirjasta "Little Bead Boxes".  Tuon kirjan ohjeilla tulee varmasti joskus toistekin tehtyä jotakin nukkekotiin.

Ihastuin Nasun blogissa tämäntapaiseen koriste-esineeseen.  Nasun tekemänä se on kyllä paljon kauniimpi kuin tämä minun tekeleeni.  Pikkuliina ruusujen alla on Marikalta joulukalenterissa saamani.  Sopii tuohon täydellisesti.

Nukkekotiaskartelu jatkuu.  Tänään on valmistunut tytölle takki:



ja joulukuuseen koristeita (koristeet roikkuvat tulitikkulaatikon reunasta, jotta voitte siitä hahmottaa niiden kokoa):






Nyt pitää vain houkutella nukkeisä kuusimetsään...
 

Teinpä kaksi Jacques Cousteau-pipoa.  Nuorimman tyttären pipo on vaaleanpunaista Sandnes Alpakkaa:



Keskimmäisen tyttären pipo puolestaan on Sublimen Angora Merinoa:



Tein tuon vaaleanpunaisen ensin, ja tein siihen kavennukset ohjeen mukaisesti ylivetokavennuksina.  Mutta sitä tehdessä tuli tunne, että kavennukset näyttäisivät kivemmilta, jos ne tekisi 2 o yht-kavennuksina.  Tuohon vaaleansiniseen ne on sitten tehty niin.  Taitaa olla makukysymys, kumpi näyttää kivemmalta.  Yleisesti ottaen tämä on todella kiva pipomalli.  Sopii taatusti minkälaiseen päähän vaan.



Vaaleanpunaista lankaa oli hieman enemmän, joten lopusta yritin tehdä Talven sydän-lapaset.  Tuo ohje on vaan niin täynnä virheitä, joten nämä lapaset ovat enemmänkin oma mallini, johon sain idean Talven sydän-lapasista kuin Talven sydän-lapaset.  En todellakaan voi suositella tuota alkuperäistä ohjetta muille kuin sellaisille, jotka haluavat saada kunnon päänsäryn.


 

Haalarin neulominen ei edelleenkään oikein maistu, mutta en voinut aloittaa Transformers-pipoakaan, sillä tarvitsisin siihen samat pyöröpuikot, jotka ovat haalarissa nyt kiinni.  Oli siis keksittävä jotain muuta.  Nämä lapaset olen neulonut Haaviston kirjan mallilla #100, jouluisissa väreissä ja helmillä höystettynä kuvioista tuli ihan joulutähden näköisiä.  Lankana näissä on Novita Florica ja helmet ovat 8/o ja kullanvärisiä hopeasisuksella.  Valitettavasti helmet eivät taas oikein erotu kuvassa.


 

Tein nämä lapaset ilman minkäänlaista etukäteissuunnittelua, virhe, virhe.  Kun olin tehnyt pari kerrosta kirjoneuletta päätin laittaa lapasiin pitkästä aikaa helmiä, virhe, virhe.  En siis itse ole lainkaan tyytyväinen näihin lapasiin.  Selkämyksen köynnöskuvio näyttää aika epämääräiseltä, ja jouduin kämmenpuolen keskelle hätäpäissäni tekemään tuon ruudutuksen, jotta kuviot asettuisivat symmetrisesti.  Helmiäkin olisi pitänyt laittaa enemmän.  Nyt niitä ei juurikaan erota tuolta.  Mutta vanhin tytär, jolle nämä lapaset ovat, on sitä mieltä, että "Aivan ihanat lapaset!".  Hänen mielipiteensä taitaa olla se tärkeämpi, koska hän näitä käsissään pitää.  Joten kai minunkin on yritettävä olla tyytyväinen.  Lankana on Sandnes Sisu, ja malli siis oma.


 

Tämän kuukauden olisin voinut nimetä sukkakuuksi, ainakin omalta osaltani.  Menoja on ollut paljon, joten olen tarvinnut käsityön, joka on helppo kuljettaa mukana ja johon ei ohjetta tarvitse.  Mikäpä sen parempi siis kuin villasukka.  Tässä uusin sukkapari.  Lankana jälleen Sandnes Sisu, helmet kokoa 8/o ja malli on oma.

 

Oli pakko ottaa kuva näistä sukista omenapuussa, koska näiden sukkien värit sopivat niin hienosti omenapuuhun.  Omenankukat jäivät kyllä hieman sivurooliin, valitettavasti, sillä joka vuosi ne ovat yhtä kauniita.  Molemmat sukkaparit menevät lahjaksi nyt toukokuun lopussa.  Lanka on molemmissa Sandnes Sisu ja helmet kokoa 8/o, malli on oma.


 

Kaikista viimeaikaisista kiireistä huolimatta on kaksi paria sukkia valmistunut.  Molemmissa on lankana Sandnes Sisu ja helmet ovat helmiäispintaisia kokoa 8/o ja malli on oma.  Yritän tuon ohjeen kirjoitella joskus tänne, jos ehdin.


 

Tämä jäi hieman joulukiireiden ja Snorrin jalkoihin, mutta valmistui vihdoin.   Ice Queen versio B siis on tässä kuvassa.  Lankana on Rowan kidsilk haze ja helmet ovat kirkkaita hopeasisuksella.  Tulisi nyt vaan se talvi, että voisi käyttääkin tällaista.


 

Joka vuosi ennen joulua päätän, että ensi vuonna aloitan joululahjojen teon ajoissa.  Ja joka vuosi se kuitenkin jää viime tinkaan, niin tänäkin vuonna.  Tänä vuonna se jäi itse asiassa niin viime tinkaan, että osa niistä, jotka tavallisesti ovat saaneet minulta jotakin itsetehtyä, saakin tänä vuonna jotakin ostettua.  Lienevät onnekkaita...



Tässä sukat pukinkonttiin, lankana Sandnes Sisu, helmet vaaleanpunaiset helmiäispintaiset 8/o, malli oma.



Tässä vielä lähikuvaa varsista, niin helmetkin näkyvät.



Pukinkonttiin ovat myös nämä Pirtin hahtuvasta huovutetut patalaput, jotka on neulottu dominotekniikalla.  Löysin muuten kamerasta säädöt, jolla saa hyviä kuvia joulukuun synkkyydestä huolimatta.  Eihän tämä kamera ole ollut minulla vasta kuin vajaan vuoden, joten eihän sitä kaikkea voi vielä osata.


 

Kyllä olikin jo aika.  Tein tämän huivin eli MS3:n eli Joutsenlammen heti vihjeiden ilmestyessä.  Tämä siis oli valmis jo joskus elokuun lopulla.  Mutta jostain syystä tämä jäi pingottamatta.  Nyt vihdoin ja viimein päätin tehdä jotain asian eteen, tämä kun olisi menossa pukinkonttiin.  Lankana tässä on Wetterhoffin Vanamo ja huivissa on kirkkaita hopeasisuksisia helmiä kooltaan 8/o.

Neuleessa olevien helmien kuvaaminen on aina haasteellista.  Tässä kuvassa näkyy helmetkin jotenkuten: